Ei pöllömpi

Kiitos taas sille keneltä lainasin idean tähän. Jossain facebookin syövereissä näin kuvan ja oli pakko kokeilla.

Ja kun sukulaistyttö Joanna 4v. tykkää pöllöistä niin tämä taitaa lentää tuonne pohojanmaalle.

Jäädään kuulolle mikä nimeksi tulee.

Tällä kertaa ei Cataniasta vaan Mandarin Petit. Pehmoleluna/tyynynä pehmoisempaa kun Catania.

Nyt riittänee kukkien virkkaaminen, alkoi jo puuduttaa. Sit vois siirtyä vaikka villasukkiin tai huiveihin. Yksi hamekin on viel virkkaamatta. Ja pannunmyssy huovuttamatta. Ja varasto siivoomatta. Ja opiskelun aloitus varmistamatta. Ja vaikka mitä.

Tähän kai kuitenkin olisi järkevämpää listata kaikki mitä on tullut tehtyä, niitä onneksi on paljon pitempi lista kun tekemättömiä juttuja. 

Happy happy happy Happypotamus

Blogin nimi on omaa ja lainattua. Tämä on ainakin sitä lainattua. Löysin kuvan Ravelrystä ja ilman ohjetta onnistuin tekemään. Aika kovin joutui miettimään mikä pala tulee mihinkin kohtaan kun niitä on neljää eri kokoa. Mutta lopputulos on kyllä syötävän sulonen.

Se on aika etupainosen näkönen mutta hyvin pysyy silti pystyssä.

Ja lankana taas se mun rakastaman Catania. Monia lankoja olen kokeillut mutta vielä ei ole parempaa löytynyt.

Kukkapussukat

Afrikankukat on mukavia tehdä ja jotain uuttakin niistä aina keksii. Toinen menee lahjaksi ja toinen itselle.

Vuoren olis voinut laittaa mutta en jaksanut alkaa värkkäämään, näinkin ihan hyvä.

"Tablettikotelo"

Mikä se on ?

No mun virkattu kotelo tabletille. Tykkään.

Ja ensimmäinen aika onnistunut makrokuvani. Testaus jatkukoon.

Suklaa on terveellistä

Ainakin raakasuklaa ja myös helppoa ja kivaa tehdä.

Ensin otetaan aineet

Ohjeita on monia, tässä yksi. Ei ehkä ihan se mun lemppari mutta toimii. Tykkään enemmän kun ei laita tuota kookosöljyä.

1.5 dl kaakaovoita

1 rkl kookosöljyä

3 rkl raakakaakaojauhetta

3 rkl lucumaa

1 rkl aswagandhaa

1 rkl agave siirappia

0.5 tl luomuvaniljaa

ripaus suolaa

Kaakaovoi ja kookosöljy sulatetaan vesihauteessa. Mukaan heitetään muut aineet. Itse laitan jauheet siivilän läpi niin ei tule möykkyjä. Jotkut vetää koko seoksen blenderistä, mutta sitä en ole kokeillut. Ilmankin on saanut ihan sileän seoksen.

Muottien pohjalle voi laittaa mitä tahansa oman maun mukaan. Kokeilemalla löytää parhaat.

Näissä mulperimarjoja sekä gojimarjoja.

Seos muotteihin ja pakkaseen noin puoleksi tunniksi.

Valmiit suklaat säilyy jääkaapissa.

Ja sitten voikin nautiskella hyvällä omallatunnolla. Nämä on siitä ihania, että ne vie kaiken muun makean himon. Mutta näihin valitettavasti jää myös koukkuun.

Filigraalinen ananaskuvio ja toinen

En varsinaisesti tykkää pitsiliinoista ja pitseistä yleensäkään mutta tykkään virkata niitä.

Tuosta keltaisesta tosin tykkään ja se on pöydällä, mun mielestä se ei oikeen edes ole pitsiä.

Täydellisyyteen pyrkivänä näiden tekeminen on aika haastavaa. Tähänkin harmaaseen jäi kolme virhettä vaikka niitä matkan varrellakin korjasin. Tai siis joudun purkamaan ja taas purkamaan. Kaikki meni hyvin toiseksi viimeiselle kierrokselle asti :-)

Ohjeet löytyy Diana Virkkausmaailma lehdestä nro 2.

Ootteko muuten huomanneet, että keltainen väri on kaikessa vaikea ? Vaikea kuvata, ei tartu värjättävään kohteeseen kun tarttis, ei peitä kunnolla maalatessa,....mutta kuitenkin niin ihana värinä.

Paikka minne voi mennä aina vaan uudestaan

Lappi, tällä kertaa Saariselkä. Lappiin ei koskaan kyllästy. Vietimme siellä taas kerran ihanan viikon.

Jekku 12v. oli mukana ja jaksoi hyvin patikoida meidän kanssa. No joskus piti hiukka ylämäessä kantaa mutta muuten meni hienosti.

Jekku sai myös uusia tuttavia.

Mökki oli Kaunispään rinteellä ja maisemat oli aivan ihanat.

Pihassa kävi poroja syömässä mutta eivät tykänneet kamerasti, niimpä mulla on kuva vaan niitten persuksesta.

Inarinjärvi oli myös upea. Risteily järvellä olisi varmaan ollut hienoa mutta ilmat ei juuri silloin suosineet meitä.

Välillä oli hellettä ja välillä taas satoi lunta.

Nukkuminen oli näin etelän ihmiselle hiukan hankalaa kun aurinko paistoi yötä päivää.

Kuva otettu hiukka puolen yön jälkeen.

Iisakinpään tunturille kiipeäminen oli vaivan arvoinen. Aivan upeat maisemat.

Kanervat kukki joka puolella mutta kulleroita löytyi vain yksi.

Lapin rauhaa ja hiljaisuutta jäin kaipaamaan. Täällä kotona taas kun naapurin koira haukkuu, naapurin lapset kiljuu trampoliinissa ja aina joku naapuri leikkaa nurmikkoa niin alkaa miettimään olisko järkevämpää asuakin jossain muualla. Ei ehkä kuitenkaan ihan Lapissa mutta ehkä maaseudulla jossain.

Kuva unohtui ottaa mutta oli hauska nimi yhdellä mokillä. Villa Lapanen.

Meidän oli Villa Kaiku ja oli kyllä yksi parhaista missä koskaan olen ollut, suosittelen.

Ja kuvat unohtui myös ottaa kun virkkasin mökille lasinalusia ja yhden pitsiliinan. Mahtoivat ihmetella kuin ne sinne olin jättäny kun en mitään viestiä niihin laittanu.